Toivorikasta elämää

Jatkuva huoli ikääntyvistä ja sairastelevista vanhemmistani oli kymmenisen vuotta sitten ajatusteni keskiössä. Matkustin säännöllisesti Helsingistä Rovaniemelle heitä katsomaan ja auttamaan. Pelkäsin yhteisen ajan olevan vähissä. Koin olevani liian kaukana ja uupuvani jatkuvaan reissaamiseen ja huoleen. Ajan ja rahan lisäksi tiesin tarvitsevani myös jotain vastapainoa, jotain omaa elämääni eteenpäin vievää.

Päätin hakea opiskelemaan Lapin yliopistoon ja sain opiskelupaikan soveltavan psykologian/johtamisen psykologian koulutusohjelmasta. Tein päätökseni avopuolisoni tuella ja aktiivisella myötävaikutuksella. Omaisuutemme pakattiin rekkaan, ja hups –  25 Helsingissä asutun vuoden jälkeen olin väliaikaisesti palannut synnyinseuduilleni. Elämäni täyttyi parisuhteen ja opintojen lisäksi yhä kotonaan asuvan isäni luona vierailuista sekä sairaalahoidossa olevan äitini luona käymisistä.  Olin opintovapaalla työstäni. Yllättäen isäni kuitenkin menehtyi puoli vuotta muuttomme jälkeen. Äitini elämä jatkui terveyskeskussairaalassa, on jatkunut jo vuodesta 2006.

Niin rakkaita ja rikkaita kuin nuo hetket sairaalavuoteen vieressä ovatkin olleet, on myös myönnettävä, että välillä valoa tunnelin päässä on ollut vaikea nähdä. Toivon aktiivinen ajatteleminen tuli osaksi elämääni suunnitellessani opintojeni lopputyötä. Sen aihetta miettiessäni koin, että tarvitsen jotain erityisen myönteistä ajateltavaa. Heureka! Toivo olisi aiheeni.  Siellä sairaalassa minä toivoa juuri tarvitsin, ja uskomatonta kyllä – paljon näin.

Käsittämättömän kirkkaita ovat olleet nuo toivon syttymiset katseissa sairaalahuoneeseen astuttaessa: Joku tulee – minun luokseni. Ihanaa on ollut täyttää tuo odotus äitini silmissä, mutta armotonta tuottaa pettymys niin monille muille. Vain jakamaton huomio, läsnäoleminen on tuonut hetken helpotuksen. Tässä pelkistetyssä ympäristössä, puolisoiden ja perheenjäsenten hellyyden ja huolenpidon osoitukset ovat toisaalta loistaneet erityisen kirkkaina. 

Graduni eteni hiljalleen. Sain haastatella upeita esimiehiä ja kuulla heidän tavastaan rakentaa myönteistä ja aidosti välittävää ilmapiiriä. Sain hetken viivähtää heidän ajatustensa valon loisteessa. Iltojen pimetessä yksin tietokoneeni äärellä taistelin ajankäytöllisen syyllistymisen ja valmistumiseen tähtäävän sisuuntumisen kanssa. Meillä kullakin on toivon horisonttimme. Kaikissa elämäntilanteissa sen näkeminen/muistaminen ei ole itsestään selvää. Joinain päivinä sairaalassa itkin hiljaa äitini kalpeaa kämmenselkää vasten itseäni säälien – minua, lapsetonta piruparkaa ei kukaan koskaan tule sairaalaan katsomaan. Ehkä edes henkilökunta jaksaa… Toisina päivinä nauroimme äitini kanssa hänen hetkessä hilpeästi eläville, raadollisen rehellisille kommenteilleen. Tulin muistutetuksi siitä, että elämän jokaisena päivänä ovat onnenhetket mahdollisia.

Kokemuksen tutkimukseen ja positiiviseen johtamisen psykologiaan pohjautuva lopputyöni Toivon  johtaminen esimiesten kokemana valmistui palattuamme etelään. Minä tein sen, uuden tutkinnon! Selvisin muutoista, sairaaloista, läheisen äkillisestä kuolemasta, yöttömistä öistä ja yötöistä. Parisuhteemmekin selvisi. 

Hallintotieteiden maisterin tutkinnon oheen jäin kaipaamaan jotain konkreettisempaa työvälinettä, jonka avulla voisin myötävaikuttaa ihmisten hyvinvointiin. Valmistumiseni jälkeen opiskelin vielä Valmentamossa LCF Life Coachiksi. Katseeni kohdistuu kanssakulkijoihin ja heidän toivonsa vahvistamiseen heidän omassa elämässään, jos he sitä ilmaisevat tarvitsevansa.

Käyn edelleen äitini luona niin usein kuin pystyn. Taistelen yhä riittämättömyyden ja syyllisyyden tunteiden kanssa.  Kerralla ei ihmisen tarvitse kaikkeen pystyä, yritän ajatella. Teen parhaani, enempää en voi luvata.

#toivo #itsensäjohtaminen #välittäminen #aikuisopiskelu #lifecoaching 

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s